Snowy, eli mulle ikuisesti Snösnö. :) Snowy tuli meille romaniasta kotihoitoon ja ehti olla meillä reilun viikon ennen omaan kotiin lähtöä. Snösnö oli pentu, joka iski muhun syvälle ja kovaa. Ja vieläkin joka ikinen päivä käy mielessä tuo pieni pallero. Ja vähintään kerran viikossa mietin, miksi en soittanut ajoissa, miksi en taaskaan voinut pitää yhtä rakasta. Meillä on tätä ennen ollut yksi hoitokoira joka on sykähdyttänyt muo yhtä kovaa, se oli Max-pappa. Snösnö oli sellainen pieni riiviö, joka keksi aina jonkun typerän jutun jonka päätti sitten toteuttaa, silläkin uhalla että hoitotäti meinasi repiä pelihousunsa ja saada sydärin kun rappusissa päätettiin hypätäkkin neljänneltä rapulta jo lattialle. Ikävä on suunnaton ja toivon kyllä kaikkea hyvää tuolle pikku pallerolle elämäänsä. Ja edelleen olen sitä mieltä, että jos kuka tahansa hoitokoiristani ikinä tulee etsimään uudelleen kotia, ne muuttavat meille, siten ne pääsevät tutuille ihmisille ja niiden ei ikinä enää tarvitse etsiä kotia uudestaan. Snösnöstä kuvia myöhemmin. :)