On ehkä aika esitellä myös tän suvun muita karvaisia. Ekana kehiin astuu siskon portugalin podengo, Lego (jos oikeen nimen muistan oikeen niin Tähtitaivaan Mikael).
Lego on sellanen pieni suuri koira, joka ei oikeen aina tunnu ymmärtävän, että kun painoa ei ole kuin muutama kilo, ei kannata mennä uhoomaan 50kg urokselle. Lego on himpun verran kääpiöksi jäänyt, mutta se ei menoa haittaa. :D Lego on Laran parhaimpia kavereita ja ehdottomasti myöskin iso osa meidän perhettä. Lego on myös pikku koira joka pistää tön meidän Bruce 45kg aisoihin kerta toisensa jälkeen. :) Lego on sellainen koko perheen suuri huolen aihe, ja vähän väliä tuntuu, että sillä on elämästä ja kuolemasta kyse. Lego myös tuntuu luulevan olevansa aika ajoin niin kissa kuin ihminenkin, kissa piirre tulee usein esiin mm. pojan tasapanoilessa sohvan selkänojalla tai kiipeämässä olkapäällä. Lego ei kestä olla erossa ihmisistä ja yöllä pitää saada nukkua peiton alla, tai vähintäänkin ihmisen niskassa, nämä olivat suuria ongelmia kun Lego oli meillä hoidossa, koska Vesku ei vain jaksanut ymmärtää miksi koiran tarvitsee saada nukkua niskassa. :D  Lego on myös melkoinen vilukissa, onhan hän rotuperimältään portugalilainen (vaikka onkin asunut aina suomessa), joten kun talvi tulee, ei Lego enää halua käydä ulkona. Lego myös ulos pakotettuna ilmaisee kylmyyden tunteensa nostelemalla jalkojaa niin paljon, että kun kaikki neljä tassua ei voi vain olla ilmassa yhtä aikaa kaatuu pois maahan. Tässä vaiheessa kaikki ajattelevat, että onhan sillä takki yms. juu, on sillä takkeja, mutta ei se niitä suostu pitämään, se on ihan akkojen hommaa pitää jotain takkia päällä.. Joten siis talvisin Lego lenkkeilee jonkun ihmisen takin sisällä. Lego on erikoinen koira, joka ei edes oikeasti taida olla koira..

Seuraavana tulee sitten esittelyyn siskon beagle Morrison (oikea nimi taisi olla Skilos mas Gene Hackman).

Morrison on sellainen hyvin paljon Brucea muistuttava urpo. Ehkä siksi ne ovatkin Brucen kanssa aika ajoin napit vastakkain. :) Morrison rakastaa myös omaa ääntään, jota ei unohda myöskään käyttää kun tilaisuus koittaa. Morrison kuvittelee olevansa myös hurjan paljon isompi kuin todellisuudessa onkaan ja se ei tunnu tajuavan, että kun isompi sanoo "mene pois" niin silloin kannattaisi mennä, tai vähintäänkin lopettaa ainakin se alistaminen. :) Morrison on beagle, jonka metsästysvietti on olematon, mikä toisaalta on ehkä ihan hyvä kun koira elää keskellä kaupunkia, eikä ole ikinä tarvetta käydä metsästämässä. Morrison raukka pelkää autoilua kuollakseen, poika on onneksi siedättynyt siihen jo melkoisesti, koska alkuun autoillessa se kuolasi noin kaksi litraa ja kuolaa oli sitten kirjaimellisesti kaikkialla. Morrison on kiinnostunut kaikista ja kaikki ovat potentiaalisia kavereita. :) Ja aina on kiva olla ulkona, kuhan ei joudu auton lähelle. Morrisonin kanssa on myös kehässä tullut käytyä pari kertaa, mutta olen myös todennut että tarvitsen ison koiran jota esittää, se sujuu paljon paremmin. :) 

Jos sitten tulisi perheen kiistaton kuningas Jyrä (oikealta nimeltään Escarto's Cazador). Jyrä on koko perheen suuri rakkaus. Jyrä on koira joka tulee vastaan kerran elämässä. Jyrä on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa. Jyrän elämän alku ei ole ollut paras mahdollinen, se tuli isälleni vasta vuotiaana, ja näin ollen oli elänyt lähes vuoden yhdessä perheessä. Jyrä on siis rodultaan dogo argentino ja onkin varsin näyttävä rotunsa edustaja. Jyrän kanssa olen pyörähdellyt näyttelykehissä, mutta koska poika vihaa kehässä oloa, emme ikinä päässeet muotovalioiksi asti, vaan tyydyimme kahteen sertiin ja pojan suunnattomaan kehä inhotukseen. :) Ehkä vielä joku kaunis päivä vien pojan kerran näytille sennu kehään... Jyrän uusin harrastus on lintumetsästys, ne siis käyvät isän kanssa ihan oikeasti lintumetsällä. Jyrä ottaa ilmasta vainun, juoksee kohti lintuja isä perässään ja pöläyttää linnut ilmaan, jonka jälkeen isä yrittää sohia aseellaan ja osuakkin noihin tipuihin. Jyrä on hommassa ilmeisesti melko hyvä, kun isä jaksaa sitä kehua. :) Jyrä on opettanut minulle paljon, ennen kuin omani hankin oli Jyrä hyvänä opettaja edeltäjiensä kanssa. Jyrä tunnetaan perheessä myös lempinimellä Sippu, koska poika sipsuttaa sateella ja sateen jälkeen. :D Lätäkköihin ei voi astua, vaan hätätilanteessa lätäkköön vedetään vaikka se remmin toinen pää, kunhan omat tassut ei lätäkköön osu. :D Jyrä on sellainen koira, jonka kanssa en ole ikinä pelännyt hetkeäkään, vaikka vastaan on tullut mikä. Poika on mm. seissyt keskellä tietä traktorin edessä, koska päätti, että ei ole ok, että traktori tulee niin lähelle minua. Lisäksi aikoinaan yksi naapuri kusi housuunsa kun Jyrä vähän säikäytti sedän joka tuli liian lähelle. Jyrä on iän myötä saanut järkeä päähänsä paljon, mutta kyllä se silloin tullessaan vuotiaana oli yksi paukapää ja keksi mitä ihmeellisimpiä juttuja. :) 

Näistä kaikista tulee kuvia myöhemmin, kunhan saan kaivettua kuvat jostain koneen syövereistä. :)