Lara on meidän perheen kaunotar. Lara on mun yksi suurimmista rakkauksistani ikinä.

Lara tuli mulle oikeastaan aluksi vahingossa, mutta päivääkään en ole katunut tuota vahinkoa. Olin ensimmäistä kertaa käymässä tallinnan tarhalla, ja pieni häkistään pelokkaana tuijotteleva tyttö sai tälläisen ikuisen pentuihmisen sydämen sulamaan. Geri oli ollut meillä vasta vähän aikaa, vain noin kuukauden, mutta tuo pieni kaunotar oli jotain niin täydellistä. Niinpä puoli vahingossa Lara varattiin mulle ja kahden viikon päästä varauksesta, tuo kaunotar matkusti kotiin. Muistan sen päivän edelleen kuin eilisen. Kannoin terminaalien läpi pienen, laihan koiralapsen, ikää sillä oli arviolta noin 6kk, mutta se oli niin pieni ja niin järkyttävän laiha.

Kotona, hetki hetkeltä rakastuin tuohon laihaan pieneen tyttöön enemmän ja enemmän. Ja tuo laiha pieni tyttö alkoi kasvaa ja se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi, päästen lopulta mittoihin 75cm säkäkorkeus ja 47kg paino. Mahtavan kokoinen ja kaunis neito siis. :) Pentu aikana Laran paras kaveri oli Kessu, myöskin virosta tullut nuori laumanvartija sekoitus uros. Kessu ja Lara ovat edelleen erittäin läheisiä ja niillä on edelleen tallella se uskomaton yhteys, minkä ne löysivät jo ensimmäisenä tapaamis kertanaan.

Laran elämään tunkeutui vuosi kotiin tulon jälkeen, siskoni portugalin podengo uros Lego. Lego on alusta asti ollut Laralle korvaamattoman tärkeä ja järkyttävän suojeluvietin aikaan saaja. Lego on Laran pään kokoinen, mutta ne ovat mahtava pari yhdessä. :) Siskoni toisen koiran Morrisonin (beagle uros) kanssa Lara ei ikinä ole löytänyt samanlaista yhteistä säveltä, vaikka Morri onkin hyväksytty ja tykätty laumanjäsen.

Laralla on uskomaton luonne. Tuon luonteensa puolesta olenkin kokenut paljon Laran kanssa. Lara on mm. Pelastetaan koirat ry:n edustuskoira, ja käymme messuilla, jossa Lara on silitettävänä ja samalla kerromme miten hienoja koiria löytökoirista voi löytyä. Lara on myös näytellyt kansallisteatterin Tuntemattomassa sotilaassa Sutta. Se oli uskomaton kokemus, jota en ikinä unohda. Tyttöä ei edes tarvinnut opettaa pieneen rooliinsa, niin hienosti se toimi lavalla näyttelijän kanssa, kuin vanha tekijä. :) Laran kanssa ollaan myös käyty vanhainkodeissa ilahduttamassa vanhuksia. Myös tämän homman Lara tekee moitteettomasti, täysin ilman koulutusta. Lara on uskomaton, se toimii tilanteissa joissa useat koirat panikoisivat, se aina vaan katsoo muo syvälle silmiin, ihan kuin kysyen miten pitää toimia. Messuilla se katsoo muo silmiin joka kerta, kun lapset ja aikuiset sen ympäröivät, se katsoo ja odottaa multa nyökkäystä ja kiitosta.

Larallakin on toki huonot päivänsä ja hetkensä. Lara ei tykkää useista muista nartuista, eikä mustista koirista. Lara ei tykkää kun joku mielistelee sitä liikaa, ja se ottaa kaiken irti kun joku toinen koira pelkää sitä. Mutta kaikki nämä tilanteet on ennakoitavissa ja välteltävissä. Joten suosiolla annan rakkaalleni tilaa ja mahdollisuuden olla joutumatta tilanteisiin, missä se kokee tarpeelliseksi käyttäytyä ei niin kivalla tavalla. Enhän itsekään halua hakeutua epämiellyttäviin tilanteisiin, miksi pakottaisi koirani tekemään niin..? :)

Lara on mulle aivan suunnattoman tärkeä ja se on opettanut mulle paljon, joskus helpommalla ja joskus kantapään kautta. Lara on koira, joka yllättää mut joka kerta kun tulee tilanne missä en itse pärjää tai tilanne missä pyydän siltä paljon ja se toimii aina. Lara on koira, joka tulee vastaan vain kerran elämässään, se on täydellinen.

 

Bruce on meidän perheen lellikki. Se on mamin pikku kovis, joka kuitenkin on oikeasti kotona sellainen pikku mamis. :)

Bruce on tullut mulle alunperin kotihoitoon tallinnan koiratarhalta. Mutta näkihän sen nyt kaikki heti ensi hetkestä lähtien, ettei toi ole multa mihinkään enää lähdössä. Bruce tuli yhdellä viron tarhareissulla mukaan, sillä oli rokotukset ja muut tarvittavat kunnossa ja se lähti meille kotihoitoon. Bruce valloitti kaikki heti, se rynnisti ovesta sisään, pölli pöydältä pitsan ja ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään se oli nielaissut sen kokonaisena ja meni hetken päästä vääntämään elämää suuremmat kakat siskoni vessan oven eteen. :) Se oli siinä, sillä hetkellä mä tiesin, että toi on mun koira. :) Bruce tuli siis puolitoista vuotta Laran saapumisen jälkeen. Bruce oli tarhalla aitauksessa saman ikäisen kaverin kanssa, mutta pysytteli ujona poikana toisen takana, poika kuitenkin kiinnitti huomioni ulkonäöllään. Ja aika mahtis pikku mies se olikin lopulta, se oli myös tullessaan n.6kk ikäinen, mutta selkeäst ruokittu tapaus, sellaista pennut pyöreyttä löytyi vielä. Nyt pojalla on kokoa 75cm säkäkorkeutta ja 43kg painoa. 

Bruce on uskomattoman hyvän tuulinen ja erikoinen koira. Se on koira joka katsoo mun kanssa kaikki eläinohjelmat telkkarista ja usein myös matkii niitä. Se on katsellut meidän kanssa sohvalla kokonaisia leffoja. :) Bruce syö kaiken mitä tarjoaa, kunhan mä ensin näytän että se on syötävää. Bruce myös juo kaiken mitä tarjotaan, se on yllätetty mm. salaa litkimästä pöydällä olleesta lasista valkoviiniä ja kerran se kaatoi pullon fresitaa piknik peitolle ja imi sitten sitä peittoa hysteerisesti ennen kuin se saatiin revittyä irti peitosta. Bruce on sellanen meidän perheen pelle. Se pitää huolen, ettei mamilla ole ikinä paha mieli, ainakaan kauaa. Bruce kastroitiin reilun vuoden iässä, ja onkin sen jälkeen tasaisesti tullut helpommaksi pojaksi ja toimeen tulevammaksi mieheksi. Bruce on sellainen varma ujojen koirien kanssa, se osaa todella hienosti pyytämättä antaa toiselle tilaa ja aikaa tutustua ja rentoutua.

Brucen kanssa on kuitenkin tapahtunut paljon ja kerran olen tosissani luullut menettäväni tuon pojan. Vuosi sitten heinäkuussa Brucelta murtui toinen kyynärpää. Emme tiedä miten se on murtunut, koska poika riekkui kaverini maatilanpihalla muiden koirien kanssa, kun itse olimme sisällä. Ensimmäisellä eläinlääkäri käynnillä sanottiin, että koira on vain venäyttänyt jalkansa. Elettiin yö kipulääkkeillä, seuraavana päivänä kuitenkin päätin käyttää pojan röntgenissä. Selvisi, että kyynärpäässä oli irtopala. Kiirehdin kuvat hämeenlinnasta espooseen, Espoon eläinsairaalaan. Siellä eläinlääkäri keskusteli pitkään puhelimessa ortopedin kanssa ja sitten tuli tuomio, koira on lopetettava tai jalka on amputoitava. Noin raskaalle koiralle jalan amputaatio olisi liian raskas ja kamala toimenpide, joten päädyttiin Brucen lopetukseen. Itkin pojan kaulaa vasten, ja yritin kerätä itseäni sen verran, että poika ei tuntisi oloaan turvattomaksi, annoin luvan antaa piikki. Minua kuitenkin lopulta estettiin, exäni toimesta. Niinpä alkoi piinaava viikonloppu, yksi raskaimmista viikonlopuista elämässäni. Lähdimme eläinlääkäri asemalta kotiin, Brucella oli lääkkeiksi annettu tramalia, ja eläinlääkäri totesi, että mitään ei ole tehtävissä mutta päätös koiran lopetuksesta on tehtävä parin päivän sisään, ettei se kärsisi. Se kotimatka meni sumussa, muistan itkeneeni monta kertaa, ja vieläkin tuon eläinlääkäri reissun miettiminen tuo kyyneleet silmiini. On raskasta tehdä ensin päätös lopetuksesta ja sitten yhtäkkiä vetää se päätös takaisin. Sen viikonlopun olin vain puhelimessa ja hoidin Brucea. Yritin epätoivoisesti etsiä jostain apua, soitin varmaan yhteensä lähemmäs 30 eläinlääkäriin. Kaikkialla oli ortopedi lomalla ja apua ei ollut saatavilla. Jossain vaiheessa soitin Haumauhun helsinkiin, sielläkin hoitaja sanoi, ettei apua ole mahdollista saada ja että kaikkialla on ortopedit lomalla. Se oli varmaan 25 eläinlääkäri asema jolle soitin, ja silloin kun hoitaja sanoi nuo sanat purskahdin itkuun. Pyysin vielä apua ja sanoin, että pakko jostain on joku löytää avuksi. Lopetin puhelun ja keräsin itseni soittaakseni seuraavaan paikkaan, ehdin muutamaan paikkaan vielä soittaa, kun yhtäkkiä puhelimeni soi ja siinä vilkkui vieras numero. Vastasin. Puhelimessa oli tuo sama haumaun hoitaja jolta aiemmin olin anonut apua, hoitaja kertoi että oli tehnyt jotain mitä ei ikinä ennen ollut tehnyt, hän oli saanut ortopedin tulemaan lomaltaan leikkaamaan meidän Brucen. Pillahdin itkuun ja kiitin hoitajaa, sain ajan koska paikalla pitää olla ja en vain voinut jatkaa kiittelemistä. Saimme ajan maanantaille, mutta hoitaja muistutti, että röntgen kuvat on otettava vielä, jotta voidaan varmistaa kunnon kuvista että kyseessä on varmasti luultu murtuma tyyppi. Ja olihan se. Ortopedi Pauli Keränen leikkasi Brucen vasemman kyynärpään sinä maanantaina, ja antoi loistavat paranemis mahdollisuudet. Brucea kuntoutettiin ja se saatiin täysin kuntoon. Marraskuussa kuitenkin murtui toinenkin kyynärpää ja se leikattiin turussa Vettorissa, silloin olin jo rauhallisempi, koska tiesin että poikaa voidaan auttaa ja se saadaan kuntoon. Nyt Bruce on täysin kunnossa ja murtuneet irtopalat johtuivat synnynnäisestä rakenne viasta, joka olisi voitu hoitaa helpommin leikkauksella ennen 6kk ikää, mutta kävihän se näinkin. Leikkaus oli Pauli Keräsen mukaan rutiini leikkuas aina 90-luvun loppu puolelle saakka, jonka jälkeen keksittiin ennaltaehkäisevä leikkausmuoto. Bruce on täysin kunnossa, ja se kirmailee muiden kanssa kuin kuka tahansa koira. Olen todella kiitollinen sille hoitajalle, joka hoiti Brucelle ensimmäisen leikkauksen, ilman tuota hoitajaa, me emme olisi saaneet enää nauttia ja nauraa Brucen tempauksille. :)

Bruce on mulle hyvin rakas, se on sellainen koira jonka olen aina halunnut, se istuu siihen malliin niin ulkonäöllisesti kuin luonteensakin puolesta. Se on sellainen sydänten murskaaja, ja kaikkien kaveri. :) Täydellinen nuori mies. :)

 

Geri on meidän mummeli. Geri on erossa jäänyt exälleni vantaalle ja on meillä vain välillä hoidossa. Geri on sellainen rakastettava ongelma lapsi, jonka kanssa on koettu paljon ja jonka takia on monet kerrat itketty ja kirottu maailmaa. Geri on tullut meille n. 3vuotiaana ja se on kokenut elämässän paljon pahaa. Gerin kanssa on opeteltu elämään ja sitä on totutettu kaikkeen uudestaa, mutta silti joskus ihminen saa tehtyä niin syvän haavat koiran sieluun, että ne eivät parane millään ja Gerin kanssa onkin jouduttu oppettelemaan elämään sen ehdoilla. Gerillä on nivelrikko, lonkkadysplasia ja sen vasen reisiluunpää on poistettu. Geri kuntoutui leikkauksesta huomattavasti odotettua nopeammin ja täydellisemmin. Se elää täysi painoista elämää. :) Gerillä on kotonaan kaverina myöskin virosta tullut napolinmastiffi uros Tyson. Geri tulee ihastuttamaan blogissamme aina vierailuidensa aikana. :) 

 

Marsu tytöt Kaneli ja Namu muuttivat meille viime keväänä. Ensin hain Namun, mutta koska minua säälitti pieni tyttö yksin isossa häkissään, hain sille parin päivän päästä kaveriksi sen siskon Kanelin. Tytöt ovat aivan mahtavia pikku otuksia ja ne pitävätkin huolen ettei ole liian hiljaista tai siistiä. :) 

Itsestäni ja miehestäni sen verran, että asumme tosiaan forssassa rauhallisella rivitalo omakotitalo alueella. Olemme olleet yhdessä vasta vuoden, mutta olen varma, että tässä on se lopullinen elämän kumppani, jonka kanssa on hyvä jakaa ilot ja surut. Vesku on ollut uskomaton tuki ja turva, myös niinä hetkinä kun elämä on potkinut päähän. Ollaan paljon koettu vuoden aikana ja ollaan kyllä valmiita nenut edellä kokemaan vielä monet seikkailut yhdessä. :) Koirat ovat hyväksyneet Veskun alusta asti aivan uskomattoman hyvin ja siitä on muodostunut niille korvaamaton isäntä ja minulle korvaamaton koiran hoitaja apukäsi. :) Ollaan moneen kertaan todettu yhdessä, että jos rahatilanne antaisi varmasti ja kunnolla periksi, meillä olisi uskomaton eläintarha ja autettaisi ihan varmasti useita apua tarvitsevia. Ehkä sellainen päivä vielä joskus koittaa. :)